Kesätyöntekijämme haastattelevat osa 2: uusi pappimme Suvi Viander

Kuka olet? 

- Mä oon Suvi Viander. 

Millaista papin työ on? Millaisia päivät ovat? 

Viander sanoo kysymyksen olevan vaikea, sillä hän ei ole toiminut pappina kauhean pitkään. 

- Päivät on vaihtelevia, olen tehnyt toimituksia ja sitten messussa ollut liturgina ja saarnaajana. Tämä on aika uutta minulle, mutta monipuolista. 

Nautitko työstäsi? 

- Nautin. Koen itseni tosi onnekkaaksi ja päivät on erilaisia ja ihmisten tapaaminen ja ylipäätään seurakunnassa työskentely on tosi mukavaa. 

Miten päädyit papiksi, miksi?  

Viander kertoo tehneensä pitkään muita töitä ja kiinnostus seurakuntatyöhön ja pappina toimimiseen heräsi vasta myöhemmin. Hän on ollut kauan seurakuntakävijä ja kertoo jumalanpalveluselämän olevan hänelle erittäin rakasta, joten kun työ seurakunnassa alkoi kiinnostamaan, viran valinta oli helppo päätös. 

- Läksin opiskelemaan teologiaa ja sen aikana ajatus siitä, et papin työ on se mun työ, vahvistui. 

Miksi nimenomaan Kangasalan seurakunnalle? 

- Hain töitä, kun olin valmistumassa papiksi ja Kangasalan seurakunnasta sitä tarjottiin.  

Viander kertoo käyneensä Majatalo-illoissa ja on niiden kautta tutustunut syvemmin Kangasalan seurakuntaan. 

Kauanko olet työskennellyt pappina? 

- Kolme viikkoa. 

Oletko bestiksiä Jeesuksen kanssa? 

- Joo. Oon ollut tosi kauan. Läheinen tyyppi mulle. 

Mikä on mieluisin työtehtäväsi?  

Viander miettii hetken ja varoittaa sen jälkeen, että vähäisen työkokemuksen takia hänen tämänhetkinen mielipiteensä voi vielä vaihtua. Hän kertoo kokevansa jumalanpalvelukset ja niissä toimimisen sekä liturgina että saarnaajana tuntuvan kaikkein kotoisammalta. Tämä ei ole kuitenkaan Vianderin ainoa mieluinen työtehtävä, vaan hän tykkää myös kohdata seurakuntalaisia. Viander harmittelee, että hän ei ole vielä päässyt suorittamaan avioliittoon vihkimistä. 

- Kyllä mä tykkään ihan seurakuntalaisten tapaamisista eri tilaisuuksissa ja sitten myöskin sellaisten ihmisten tapaamisesta, jotka ei välttämättä käy seurakunnan vakitilaisuuksissa, mutta tulevat esimerkiksi hautaus- ja kastetoimituksiin.

Entä epämieluisin? 

Viander pistää aivonystyränsä taas töihin, ja tällä kertaa pohdinnassa menee huomattavasti kauemmin kuin edellisessä kysymyksessä, mutta sitten hän kertoo teknisten laitteiden kanssa toimimisen tuottavan eniten päänvaivaa. 

- No kaikki tekniset härpäkkeet ottaa aikansa ja sitten tosiaan, jos on yksin jonkin hälytysjärjestelmän kanssa niin meinaa mennä sormi suuhun. 

Jos ehtoollisviiniä jää yli, juotko sen kaiken? 

-En juo kaikkea. Viander kertoi kaatavansa ylijäämät viinit siunatun viinin pulloon, ellei sitä jää tosi vähän. 

Oliko papin työssä jotakin odottamatonta? 

Viander ei ole törmännyt mihinkään odottamattomaan työtehtävään, mutta kertoo, että ihmisten kanssa keskustellessa kuulee paljon odottamattomia ja yllättäviä asioita. 

- Ihmisten elämät on niin tosi moninaisia, niin kuulee asioita mitkä yllättää ja ne on mun mielestä odottamattomia ne tilanteet. 

Kadutko koskaan papiksi rupeamista? 

- En. En ole ehtinyt ja voi olla, etten tule katumaan. 

Mikä on "hulluin" asia, mitä olet virka-aikanasi tehnyt? 

Viander miettii, onko hän kerennyt tekemään mitään ”hullua” virka-aikanaan, muttei ensin keksi mitään. Pienen mietinnän jälkeen hän muistaa tapauksen ensimmäiseltä aamultaan pappina. 

- Ensimmäisenä aamuna mä laitoin papin virkakauluksen kaulalle ja lähin viemään koiraa ulos. Mulla oli liian pitkä hihna sille koiralle ja nyt kun on kevätaika ja se on vielä aika pieni pentu, niin se sai linnun poikasen suuhunsa, ehti napata mokoma. Mä suutuin ja huusin sille papinkaulus kaulallani, Viander muistelee. 

Mitä stereotypioita papeista on? 

Viander miettii hetken, että onko hänellä itsellään stereotypioita papeista. Hän ensin tulee siihen lopputulokseen, että hän on seurakuntalaisena nähnyt niin paljon erilaisia pappeja, että hän ei keksi mitään muuta stereotypiaa papeista kuin sen, että papit eivät virantoimituksessa menetä hermojaan. Viander myös pohtii, että joillakin seurakuntalaisilla voi olla vielä erittäin tarkkoja mielikuvia siitä, millainen papin kuuluisi olla, mutta hän sanoo, että viime vuosina mielikuvat papeista ovat muuttuneet. 

- Tuntemani papit ovat keskimäärin aika rauhallisia, että he eivät välttämättä virantoimituksissa hermostu ja se on ehkä mun yleisin stereotypia. Mutta tämä liittyy varmaan siihen minkälaisia pappeja mä olen tavannut. Rauhallisuus on siis ehkä sellainen asia, mikä minulle tulee mieleen.  

  Tekstin kirjoitti kesätyöntekijämme Alvar.