Hengellinen pohdiskelu ja uskonelämä

Hengellistä pohdiskelua voi tehdä kukin omalla tavallaan. Joillekin hengellinen pohdiskelu on osallistumista jumalanpalvelukseen, kun taas joku toinen kokee pyhän kosketuksen luonnossa.

Rukous on sydämen puhetta Jumalalle. Rukoilla voi yksin tai yhdessä, kotona tai seurakunnan kanssa. Seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus antaa mahdollisuuden pysähtyä ja hengähtää arjen kiireiden keskellä.

Tutki lisää alla olevista linkeistä. 

Seurakunnan työntekijöiden uusimman hartauskirjoituksen näet alta. Lisää hartauskirjoituksia löydät klikkaamalla sivun alareunasta kohtaa "Aiemmat hartauskirjoitukset". 


Voimaksi viikolle -hartauskirjoitus

29.8.2018

Rippikoulumuistoja

Kesän rippikoulut ovat nyt takanapäin ja niistä on itselläni kiitollinen ja vähän haikeakin mieli. Rippikoulujen ehkä yksi tunnetuin ”riparilaulu” on Lapsuuden usko. Sitä on laulettu jo monien vuosikymmenien ajan suomalaisessa rippikoulussa.

Tuon laulun teksti tuo mieleeni tuhlaajapoikavertauksen:

Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Nuorempi sanoi isälleen: “Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.” Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. Nuorempi kokosi varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. Kun hän oli pannut kaiken menemään, tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. Hän pääsi erään miehen sikopaimeneksi. Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä sikojen ruokaa, mutta sitäkään ei hänelle annettu.

Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: Minun isäni palkkalaisilla on yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. Lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.

Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.

Poika sanoi hänelle suunnittelemansa sanat, mutta isä sanoi palvelijoilleen: “Hakekaa parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.” Niin alkoi iloinen juhla.

Usein täällä maailmassa tuntuu käyvän niiin, että he, jotka tarvitsisivat eniten halauksia ja rakkautta, saavat vain kättelyn. Taivaan isä, jota tuo tuhlaajapoikavertauksen isä kuvaa, tahtoo halata ja antaa anteeksi kaikille, jotka hänen luokseen palaavat. Jeesus itse sanoi: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.”

Lapsuuden usko -laulun neljännessä säkeistössä lauletaan näin: ”Jos vain nöyrin sydämin rukoilet, saat takaisin lapsen uskon aarteen kalliin, ihanan. Riemu suur on taivaassa, eksynyt kun palajaa kaukaa maailmalta jälleen kotihin.”

Siunattua syksyn alkua juuri sinulle.

Ismo Vettenranta

Nuorisotyönohjaaja

Lue täältä aiemmat hartauskirjoitukset

Jumalanpalvelus - mitä siellä tapahtuu? Rukous - sydämen puhetta Jumalalle Sana sinulle - hartaus joka pyhäpäivälle Hartaudet Horisontti Yle AreenaPisara Yle Areena
 
Uskon juuret - Tunnustukset ja kirjat Mihin uskomme Mitä Raamatusta löytyy? Etsi hakusanalla Oikeudenmukaisuus & vastuullisuus – Kirkon etiikkaa Aamenesta Öylättiin – kirkon ja uskon sanasto Ekumenia – kristittyjen yhteyttä Uskontojen kohtaaminen & dialogi