Kesätyöntekijämme haastattelevat: uusi pappimme Ira Sirkiä

Kuka olet? 

- Sirkiän Ira, kasvatuksen pappina täällä Kangasalla. 

Millaista papin työ on? Millaisia päivät ovat? 

Sirkiän mukaan työ on vaihtelevaa, sillä papeilla on työajaton työ. Papit muovaavat itse päivänsä ja työskentelevät pitkälti sen mukaan. Jumalanpalvelukset ja toimitukset painottuvat lähes kaikki viikonloppuun, sillä ihmiset harvemmin kastavat lapsiaan, menevät naimisiin tai pitävät hautajaisia arkena. Sen sijaan erilaisia hartaus- ja koulukäyntejä on arkena ja Sirkiällä itsellään nuorten toiminnassa mukana olemista. Rippikouluja on kesäisin, vaikka niihin liittyy asioita myös ympäri vuoden.  

- Pääsääntöisesti papin työ on kyllä ihmisten kohtaamista, heidän parissaan erilaisten asioiden tekemistä, mutta samalla myös puheiden valmistelua ja aika paljon miettimistä. Miettimistä, että mitähän tässä nyt seuraavaksi haluan ihmisten kanssa puhua tai mitä kannattaa sanoa. Asioita täytyy myös valmistella paljon etukäteen, Sirkiä kuvailee. 

Nautitko työstäsi? 

Sirkiä kertoo nauttivansa työstään ja toteaa, että papin työ on hänelle kutsumusammatti. Hän jatkaa vakuuttuneena, ettei sitä tekisi, ellei nauttisi siitä. 

- Mä olen opiskeluaikanani tehnyt kaikenlaisia muita töitä ja se on ollut vaan työtä, sinne on menty kaupan kassalle ja odotettu sitä että kello lyö sen verran, että pääsee kotiin. 

Sirkiä nauraa, että papin työssä puolestaan käy niin, että hän ei välttämättä malta lähteä kotiin kesken töiden. 

Miten päädyit papiksi? 

- Mää koen päätyneeni papiksi oikeastaan vähän johdatuksen kautta. 

Lukioikäisenä Sirkiä oli varautunut opiskelemaan poliisiksi. Sitten tapahtui käännekohta, jonka Sirkiä kokee Jumalan johdatuksena. Puolen vuoden aikana hyvin moni Sirkiälle tuntematon tai puolituttu henkilö tuli sanomaan hänelle, että hänestä tulisi hyvä pappi.  

-Sitten mää aloin sitä pohtimaan, Sirkiä muistelee. 

Kun kommentteja oli tullut todella monta vastaan, hän alkoi tosissaan pohtimaan asiaa. Lopulta hän haki teologiseen, eikä poliisikouluun ollenkaan. Siellä aloittaessaan Sirkiä huomasi, että jokainen asia kiinnosti ja tuntui kivalta. Ensimmäisessä seurakunnan kesätyössään hän kertoo huomanneensa olevansa paikassa, jossa hänen kuuluu olla.  

Miksi nimenomaan Kangasalan seurakunnalle? 

Kun Sirkiä vihittiin papiksi, hänet vihittiin Kangasalan seurakunnalle. Tämän hän kokee myös johdatuksena. Sirkiä yritti hakea työpaikkoja Mikkelin hiippakunnasta, sillä olisi halunnut silloin muuttaa Etelä-Karjalan suuntaan. 

- Mutta sitten tää Kangasala avautui siinä kohtaa, kun mä olin just jättänyt gradun. Sitten tänne pyrin, pääsin, olin kymmenen kuukautta täällä töissä ja huomasin, että tämähän on aivan unelmapaikka. 

Sirkiä muistelee ikävöineensä Kangasalaa, kun hän oli välissä vähän päälle vuoden Lempäälän seurakunnalla töissä. Hän kertoo, että kun Kangasalle aukesi sama paikka, Sirkiä tajusi tilaisuutensa tulleen. Hymysuin hän toteaa, että paluu Kangasalan seurakunnalle tuntui vähän kuin kotiinpaluulta. Hänen mukaansa Kangasalla on paljon hyvää seurakunnassa, työkavereissa, paikkakunnassa itsessään ja seurakuntalaisissa. 

Kauanko olet työskennellyt pappina? 

- Vähän tossa jo avasinkin, että mä oon nyt vähän päälle kaksi vuotta ollut pappi. 2021 mut vihittiin toukokuussa helluntaina papiksi, Sirkiä täsmentää. 

Oletko bestiksiä Jeesuksen kanssa? 

- Kyllä Jeesus on mun bestis, naurahtaa Sirkiä iloisesti. 

Mikä on mieluisin työtehtäväsi? 

Sirkiä naurahtaa heti alkuun, että kysymys on haasteellinen. Hän pitää kaikenlaisesta opettamisesta, lähes minkä ikäisten ihmisten parissa vain. Yhtä lailla Sirkiä tykkää toimituksista ja jumalanpalveluksista. Sirkiä oli myös hyvin innostunut pitämästään aikuisrippikoulusta. 

- On kyllä vaikea sanoa, koska tykkään ellen kaikesta, niin ainakin melkein kaikesta.  

 Entä epämieluisin? 

Sirkiä ei pidä kuukauden ajokilometrien listaamisesta. 

- Se on ihan kiva, että siitä saa rahaa, mutta se on tylsää taulukointia, sitten kun sitä tekee. 

Jos ehtoollisviiniä jää yli, juotko sen kaiken? 

-Kyllä juon kaiken, nauraa Sirkiä. 

 Hän kuitenkin täsmentää, että mikäli paikalla on toisiakin pappeja niin sitten he juovat viinin yhdessä. Sirkiä kehottaa kaatamaan viiniä sen verran, että sitä ei jäisi paljoa yli.  

Oliko papin työssä jotakin odottamatonta? 

Sirkiä pohtii hetken. Sitten hän kertoo, että vaikka oli asiasta kuullut, hän ei ollut täysin ymmärtänyt kuinka paljon ihmisiä viikon aikana todellisuudessa tapaa. Paikkakunnan sisällä asuvien ihmisten erilaisuus oli hänestä hämmästyttävää. Sirkiä kertoo erilaisten ihmisten tapaamisen avartavan kohtuullisen paljon myös hänen omaa maailmaansa. 

- Se ehkä yllätti eniten.  

Kadutko koskaan papiksi rupeamista? 

- En kyllä kadu, kyllä tää tuntuu omalta jutulta. 

Sirkiä toteaa pohtivansa ennemmin, että mitä hän tekisi, jos tulisi päivä, jolloin hän ei enää saisikaan toimia pappina. 

Mikä on "hulluin" asia, mitä olet virka-aikanasi tehnyt? 

Monenlaisia tilanteita on Sirkiän mielestä tullut vastaan, mutta kysyttäessä hän ei juurikaan mitään kummallisia muista. Leirit ovat Sirkiän elämässä suuri osa, ja siellä tulee kaikenlaista hauskaa ja hullua tehtyä. Hän kuitenkin muistelee hänelle jännittävällä tavalla ”hulluimpaa” juttua, joka ei ole aivan jokavuotinen asia. Unelmahäät-sarjaan kuvattiin nimittäin vihkiminen, jonka Sirkiä toimitti. Se tuntui hänestä ainakin siinä hetkessä hullulta. 

Mitä stereotypioita papeista on? 

Sirkiä pohtii hetken. Sitten hän kertoo kohtaavansa toisinaan mm. sitä, että ajatellaan että papilla ei ole huumorintajua ja pappi on jäykkä ja tylsä. Hänen mukaansa yksi stereotypia on myös se, että pappi ei tee mitään räväkkää, kuten kuuntele mitään erityistä musiikkia. Sirkiä toteaa törmäävänsä toisinaan myös ajatukseen, ettei papilla olisi omaa elämää. 

- Semmosia positiivisiakin stereotypioita kyllä huomaa, että kyllä ihmisillä on silti sellainen luottamus pappiin. Että aatellaan, että pappi kuuntelee. Se pitää ihan paikkansa.  

Tekstin kirjoitti kesätyöntekijämme Emmi.