Uutislistaukseen

Kun astuu kangasalalaisen Seija Nenosen, 88, kotiovesta sisään, huumaa tuoreen pullan tuoksu. Täällä on lei... Seija Nenonen kertoo, että kun hän leipoo pullia, tulee niitä automaattisesti aina 30 kappaletta. – Joskus tulee yksi ylimääräinen, hän naurahtaa.

Pullapusseja naapureille

8.12.2021 06.00

Kun astuu kangasalalaisen Seija Nenosen, 88, kotiovesta sisään, huumaa tuoreen pullan tuoksu. Täällä on leivottu tänään. Eikä vain tänään, vaan noin joka toinen päivä. Ahkera leipuri toivottaa iloisesti tervetulleeksi.

-    Leivoin jo lapsuudenkodissani Kuoreveden Hallissa, mutta harrastuksen tein siitä myöhemmin. Leivoin Kalevi-mieheni kanssa yhdessä. Kääretortut sai hyvin rullattua neljällä kädellä, ja karjalanpiirakoita leivottiin katsoen, kumpi saa aikaan nätimpiä.

Kalevi ja Seija ehtivät olla yhdessä 52 vuotta. Miehensä Seija menetti kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen hän on leiponut yksin, erilaisia leivonnaisia.

-    Herään viideltä ja teen taikinan alkajaisiksi. Sitten luen päivän lehden. Sen jälkeen leivon ja paistan. Kahdeksan maissa lähden kauppaan, missä myyjät kysyvät, mitä olen tänään leiponut.

-    Leipominen on kivaa. Kun illalla menen nukkumaan, ajattelen seuraavaa päivää ja on iloinen mieli siitä, että saan aamulla taas ruveta leipomaan.

Seija Nenonen on pitänyt lukua leivonnaisistaan. Viime vuonna niitä tuli leivottua 3340 kappaletta. Laskeminen on helppoa, kun leivonnaiset pakkaa kymmenen kappaleen pusseihin.

-    Jauhot ovat halpoja, tulee maanviljelijöitä surku, Seija Nenonen miettii.

Leivonnaisista saavat nauttia muun muassa naapurit, jotka tuovat toisinaan kukkia tai jauhoja.

-    Kerran minulla oli 16 kiloa jauhoja kaapissa, ja kaikelle oli käyttöä. Eivät ne kauan kestäneet. Taloyhtiön talkoisiinkin olen useasti leiponut.

-    En kyllästy leipomiseen. Se ei ole liian raskasta, ja mukavaa on, kun saa aikaan näkyvää jälkeä.

Leipomisen lisäksi käden jälki näkyy itse maalatuissa tauluissa, korteissa ja siistissä kodissa: Seija Nenonen siivoaa itse. Huone kerrallaan, niinä päivinä, kun ei leivo. Aiemmin hän ompeli ja kutoi kangaspuilla. Ja musiikkikin kuuluu Seija Nenosen elämään: hän soittaa pianoa sen verran kuin kerrostalossa arvaa.

Elämän perusta on hengen perintö, josta Seija Nenonen sanoo, että se ei lähde.
-    Rukoilen usein, aiheita on paljon. Siinä on turva.

Tupu Sammaljärvi