Uutislistaukseen

Diakoniatyöntekijä Emmi Vuojolainen kertoo, että auttaminen on lähellä hänen sydäntään. Diakoniatyöntekijä Emmi Vuojolainen kertoo, että auttaminen on lähellä hänen sydäntään.

”Hienointa on vierellä kulkeminen”

8.9.2021 07.15

Diakoniatyöntekijä Emmi Vuojolainen tulee Kangasalan seurakuntaan Ylöjärveltä, missä hän on toiminut sekä vapaaehtoisena että työntekijänä. Työrupeama Kangasalla kestää tällä tietoa tammikuun loppuun saakka.

-    Auttaminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Alun perin minusta piti tulla luokanopettaja, mutta abivuonna hahmottui, että diakoniatyö voisi kiinnostaa. Olen Ylöjärvellä ollut paljon diakonian työntekijöitten kanssa tekemisissä ja ollut mukana esimerkiksi kehitysvammaisten leirillä ja mummojen leiripäivissä. Se kaikki on avannut silmät sille, että diakoniatyö voisi olla minun juttuni.
Ensin Emmi pyrki lukemaan sosionomiksi, mutta toisin kävi:
-    Johdatus kuljetti minut sairaanhoitajan ja diakonissan opintojen pariin. Uskon, että jos joskus tulee maailmalle lähtö, tekee siellä sairaanhoitajan koulutuksella enemmän kuin sosionomin koulutuksella.
Emmiä ei vielä ole vihitty diakonissaksi, mutta jos kaikki menee hyvin, on vihkimys marraskuussa.

Kangasala ei ole Emmille vieras paikkakunta, sillä hänen äitinsä asuu täällä ja lapsuuden mummulakin oli Aseman seudulla.
Diakonin työssä Emmi näkee sekä parhaaksi että haastavimmaksi ihmisten rinnalla kulkemisen.
-    Palkitsevinta on, että pääsee seuraamaan, kun ihminen pääsee jaloilleen elämässään. Nurja puoli työssä on, ettei asiakkaan elämä lähde aina pyörimään hyvään suuntaan, ja tilanteet voivat olla tosi vaikeita.
Emmi pitää siitä, että pääsee työskentelemään erilaisten ihmisten kanssa ja oppii samalla monenlaisista elämänpiireistä.
-    Olen avoimin mielin.
Vapaa-ajalla Emmi harrastaa partiota ja retkeilyä, ja luonto on vahvasti läsnä.
-    Toimin myös paljon lasten ja nuorten parissa, ja minulla on usein hoitoeläimiä. Nyt juuri kotona on kymmenviikkoinen kissanpentu, joka on luonani oppimassa elämää yhdessä ihmisten kanssa.

Tupu Sammaljärvi