Kangasalan seurakunnan ajankohtaisia uutisia

Hääilta 18.8.18 toi kahdeksan hääparia Kangasalan kirkkoon

29.8.2018 10.52

Hääilta 18.8.2018

Rantaset uusivat vihkivalat, Kainulaiset sekä Säntit saivat toisensa.

60 vuotta rakkautta, huumoria ja pientä kinastelua

Suku ei ensin hyväksynyt Vappu ja Sulo Rantasen avioliittoa

Teksti ja kuvat Hanna Parviainen

Sunnuntaiaamuna 21. syyskuuta 1958 Kangasalan kirkon sakastissa seisoi jännittynyt pari. Kangasalalaiset nuoret aikuiset Vappu ja Sulo olivat tulleet kappalaisen Emil Ponsimaan luo vihittäviksi.

− Emme olleet kertoneet kenellekään. Todistajatkin haettiin tieltä kirkon edestä, kertoo 85-vuotias Vappu Rantanen 60 vuotta myöhemmin.

Nuoret saivat toisensa, mutta suku ei katsonut tempausta hyvällä.

− Olin elänyt leskeksi jääneen äitini kanssa. Koska olin jo 25-vuotias vanhapiika, äiti oli ajatellut, että jään hänen vanhuudenpäiviensä turvaksi. Kyllähän he oppivat Sulosta tykkäämään, Vappu nauraa ja katsoo 83-vuotiasta puolisoaan.

− Äitisi ei hyväksynyt tällaista kulkuria, Sulo Rantanen naurahtaa ja nojaa keppiinsä.

Silloin, kun Rantaset tapasivat, elettiin helmikuuta 1958. Vappu oli tamperelaisessa tanssiravintolassa juhlimassa ystävättärensä syntymäpäivää, kun Sulo löytyi mukaan. Papin aamen haettiin reilun puolen vuoden päästä.

Kolmen kuukauden äitiysloma

Omakotitalo nousi Huutijärvelle vuonna 1962. Rakentamisaika oli raskasta. Ei ollut koneita, ei juuri työmiehiä apuna eikä suurta lainaakaan. Rakentui kuitenkin koti, jossa peräjälkeen syntyneet kaksi poikaa ja tyttö mahtuivat leikkimään ja kasvamaan.

Vappu oli lasten kanssa kotona kolmen kuukauden äitiysloman ajan ja palasi sitten töihin Kangasalan verotoimistoon. Sulo oli kolmivuorotyössä verstaalla Tampereella. Lasten seurana oli nuoria kotiapulaisia.

− Sulo tuli iltaisin kotiin hyvin myöhään. Oli se aikamoista touhua, mutta kaikki sujui. Nykyään valitetaan ihan kaikesta. Kyllä me pärjättiin, ei auttanut hermoilla, kertoo Vappu. 

Tyyntä ja myrskyä

60 aviovuotta eivät ole olleet veljiä keskenään. On ollut tyyntä ja myrskyä.

− Onhan niitä erimielisyyksiä ollut, mutta aina olemme sopineet. Emme ole koskaan ajatelleet, että eroaisimme. Kaikesta selvitään, ja olemme yhdessä loppuun asti, he vakuuttavat.

Huumori on yhdistävä voima.

− Heitämme koko ajan pientä leikkiä ja ironiaa. Se on mukavaa kiusoittelua ja rakkautta. Aina pitää vähän kiusata, Vappu naurahtaa.

Päivät kuluvat rauhaisaan tahtiin kotitöitä tehden ja leipoen. Kesällä hoidetaan pihaa ja talvella tehdään lumitöitä. Aamulla syödään puuroa ja luetaan vuorotellen Aamulehteä.

Kahdestaan alttarille

Rantaset osallistuivat 18. elokuuta Kangasalan seurakunnan hääiltaan uudistamalla vihkivalansa. 

− Koska viimeksikään ei huolittu ketään mukaan, niin ei huolittu nytkään. Ei kerrottu lapsille mitään. Olisivat ajatelleet, että vanhuuden höperyyttä, Rantaset nauravat.

21.9.1958 ei otettu kuvia eikä vietetty juhlia. 18.8.2018 he pääsivät ammattivalokuvaajan kuvattaviksi ja saivat mukaansa hääkakun. Kun valokuvaaja pyysi heitä katsomaan toisiaan, Sulo lohkaisi vitsin.

− Me ollaan niin monta vuotta katsottu toisiamme, että ei sitä enää jaksa.

− Me ollaan kuule nähty toisemme pukeissa ja alasti ja saunassakin käyty, Vappu jatkoi leikkiä.

Se on rakkautta.

Vappu ja Sulo Rantanen eivät kertoneet kenellekään vihkivalan uusimisesta. Kolme lasta ja seitsemän lastenlasta kuulivat asiasta vasta jälkikäteen.

18.8.2018 oli Kangasalla 13 hääparin lauantai

Päivämäärä 18.08.2018 innosti monta paria menemään naimisiin. Kangasalla hääpareja vihittiin 13, joista kahdeksan Kangasalan seurakunnan järjestämässä hääillassa.

Häätapahtuman ideana on tulla vihityksi helposti ilman juhlajärjestelystressiä. Kukin pari sai oman vihkimisajan, valokuvauksen ja hääkakun sekä halutessaan etukäteen valitun häämusiikin. Hääiltaan sai tulla kaksin tai pyytää vieraita mukaan.

− Hääilta korosti hienosti avioliiton merkitystä, kun juhlaa varten ei tarvinnut pohtia koristeita, hääkakkuja ja suurten vierasjoukkojen juhlia. Avioliitto perusturvaa tuovana asiana oli hyvin esillä, sanoi kirkkoherra Seppo Jarva.

Hääillalle iso tilaus

Kirkkoherra Seppo Jarva muistutti 60 vuotta naimisissa olleille Rantasille puheessaan, että avioliitto on tarkoitettu pitkäikäiseksi, mistä Rantaset ovat hyvä esimerkki.

− Koko illan olen antanut muille pareille ohjeita iloon ja onnellisuuteen. Teidän pitkällä elämänkokemuksella olisi ollut parempi antaa nuoremmille ohjeita eri elämänvaiheisiin. Te tunnette toisenne läpikotaisin ja tiedätte katseesta, mitä toinen ajattelee. 

Seurakuntapastori Manta Jutilan mukaan hääillalle on iso tilaus. Moni toivoo erityisesti pieniä häitä tai vihkimistä ilman vieraita.

− Joku kertoi olevansa jännittäjä ja toinen pari kertoi, että hääilta oli kompromissi, kun toiselle olisi riittänyt maistraatissa vihkiminen ja toinen halusi isommat kirkkohäät.

Vieraina vanhemmat ja sisarukset

Kangasalalaiset Anne, ent. Panttila, ja Mika Kainulainen olivat pohtineet pienimuotoisia häitä tälle kesälle tai syksylle. Hääilta osui ajankohtana hyvin suunnitelmiin.

− Oli kiva, että meidät vihittiin illalla kello 20.30. Ei tullut päivällä kiire. Meillä oli myös ihan omat häät eikä tullut tunne, että olisimme olleet liukuhihnavihkimisessä, Anne Kainulainen kertoo.

Kirkon penkissä oli vieraina kummankin vanhemmat, lapset ja sisarukset. Vihkitilaisuuden lopussa pariskunnan ystäväpariskunta esitti heille Anssi Kelan kappaleen Älä mene pois. Ystävien lauluesitys oli täysi yllätys Mikalle. Ystävät olivat urkuparvella piilossa ja tulivat vasta, kun vihkiminen oli alkanut. 

Kappale on parille merkittävä, joten hetki oli siksikin koskettava.

− Tapasimme viime syksynä ja aloimme heti olla tiiviisti yhdessä. Meillä on samanlainen arvopohja, Anne kertoo. 

− Kymmenen vuotta ehdin olla itsekseni. Kun hyvän löysin, niin äkkiä tartuin kiinni, Mika naurahtaa.

Kainulaiset järjestivät perheelle pienen juhlan häitä seuranneena päivänä. 

Anne ja Mika Kainulainen saivat hääillassa toiveittensa mukaiset pienet häät.

Tunteikas vihkiminen

Ruutanalaisen Karoliina o.s. Koposen ja Mikko Säntin vieraina vihkitilaisuudessa olivat oma parikuinen Kaapo-poika sekä Karoliinan Mari-sisko.

− Vihkiminen oli tunteikas tilaisuus pienellä porukalla. Suntio sanoi, että matka alttarille voi tuntua yllättävän pitkältä, että muistakaa hengittää. Alttarille kävellessä katselimme tyhjää kirkkoa. Se oli hieno hetki, jossa oli vain me kaksi. Oli turvallinen olo, sanoo Karoliina.

Moni sukulainen arveli, että he menevät ehkä naimisiin Kaapo-vauvan ristiäisissä. Niin ei kuitenkaan tehty, koska Kaapo ansaitsi ihan oman juhlansa. Hääillan mainos sai sen sijaan jäädä jääkaapin oveen ristiäisten ajaksikin.

− Halusimme mennä naimisiin matalalla profiililla. Tämä oli juuri sitä, mitä halusimme. Ei tarvinnut pohtia vierasmääriä eikä vauvan kanssa järjestää juhlia.

Mahdollisesti myöhemmin on pienen juhlan aika, mutta tähän väliin riitti iltapalaksi syöty kakkupala sekä lasillinen kuohuvaa. 

Kaksi vuotta yhdessä ollutta paria yhdistää rakkaus luontoon, metsässä liikkumiseen ja retkeilyyn. Pikkuinen Kaapokin on jo päässyt nauttimaan metsän tunnelmasta. 

Hääilta järjestettiin Kangasalla kolmannen kerran.

« Uutislistaukseen