”Tärkeintä on pitää kuolevaa kädestä kiinni”

Teksti ja kuva Hanna Parviainen

Joskus kyse on viikoista, joskus päivistä, joskus hetkistä. Joskus tieto elämän nopeasti eteen tulevasta loppumisesta tulee yllätyksenä, joskus sitä osataan aavistaa. Yhteistä on, että moni potilas ja omainen toivovat, että kuoleman hetkellä tai juuri sitä ennen ei tarvitsisi olla yksin.

− Moni omainen on kuolevan lähellä yötä päivää. Välillä omaisten on kuitenkin päästävä hoitamaan asioita tai ottamaan hetkeksi omaa aikaa. Omaisista tuntuu helpottavalta, jos joku on potilaan vierellä heidän poissaollessaan, sanoo osastonhoitaja Marja Vitikainen Kangasalan kaupunginsairaalasta.

Kaupunginsairaalan henkilökunta käy saattohoitovaiheessa olevien potilaiden luona mahdollisimman usein. Omaisten avun rinnalla lämpimästi vastaanotettu ratkaisu on saattohoidon vapaaehtoisten käyttäminen.

− Otamme vapaaehtoiset avosylin vastaan. Heidän antama tukensa on kullanarvoista, Vitikainen sanoo.

Saattohoitokoulutus syksyllä

Kangasalan seurakunta kouluttaa tänä syksynä saattohoidon vapaaehtoisia. Koulutuksen aiheina ovat muun muassa arki sairaalassa, lähestyvän kuoleman merkit ja kuolevan kohtaaminen.

Sairaalasielunhoidon pappina työskentelevä seurakuntapastori Elina Oksanen on mukana koulutuksessa sekä saattohoidon vapaaehtoisten toiminnassa.

− Koulutukseen osallistuminen ei vaadi terveydenhuollon koulutusta tai erityistä kokemusta. Kuka tahansa sairaalaympäristöön luontevasti suhtautuva voi osallistua koulutukseen. On kuitenkin hyvä, jos oman läheisen menetyksestä ei ole liian vähän aikaa, kertoo Oksanen.

Toive potilaalta itseltään

Saattohoidosta aletaan puhua silloin, kun parantavaa hoitoa ei ole enää mahdollista antaa. Saattohoidon vapaaehtoisen käyttämisen toive tulee potilaalta itseltään ja omaisilta. Vaikka kyseessä on seurakunnan organisoima toiminta, hengellisyys ei näy saattohoitotoiminnassa – paitsi potilaan niin tahtoessa. Saattohoidon vapaaehtoinen ei osallistu potilaan hoitamiseen vaan apu perustuu läsnäoloon.

− Potilaan tapaamisessa usein riittää, että pitää kädestä kiinni tai potilaan voinnin mukaan juttelee hänen kanssaan, lukee hänelle tai käyttää vaikka kahviossa. Potilaat ovat sanoneet, että tulee lämmin tunne, kun joku tulee ihan heitä varten paikalle, kuvaa Kaarina Kokkonen, yksi Kangasalan seurakunnan saattohoidon vapaaehtoisista.

Joskus potilaalla on hätä jälkeenjäävien selviytymisestä. Tällöin Kokkosen mukaan olo helpottuu jo ihan keskustelulla. Joskus vapaaehtoinen voi tehdä jonkin pienen konkreettisen asian, kuten soittaa potilaan puolesta sukulaiselle. Pienikin asia voi olla todella merkittävä.

− Aina ei tarvitse puhua, hiljaisuuskin riittää. Tilanteeseen oppii kyllä nopeasti.

Päivästä viikkoihin

On hyvin yksilöllistä, kuinka monta kertaa vapaaehtoinen ehtii tavata potilaan. Joskus tavataan jopa muutaman viikon ajan, kun taas joskus ensimmäinen kerta jääkin viimeiseksi.

Kaupunginsairaalassa työskentelevä lähihoitaja Sirkka Pesonen on nähnyt työssään selkeästi, mikä merkitys on koulutettujen vapaaehtoisten käyttämisellä.

− Omaiset ovat kiitelleet kovasti toimintaa ja olleet helpottuneita, kun joku voi olla hetken vierellä.  Tärkeintä on olla kiireettömästi lähellä ja parantaa elämänlaatua viimeisillä hetkillä.

− Joskus seuran tarve on suurin iltaisin, kun talossa on hiljaisempaa. Silloin voi olla erityisen tärkeää, että joku on lähellä. Potilaat suhtautuvat lähestyvään kuolemaan eri tavoin, mutta yhteistä on, että moni toivoo sillä hetkellä vierelleen ihmistä, Oksanen sanoo.

Kaupunginsairaanhoidon saattohoidon potilaat ovat iältään keski-ikäisistä ikäihmisiin. Toiveena on saada vapaaehtoisryhmiin mukaan myös miehiä. Koulutuksessa sivutaan myös kotona tehtävää saattohoitoa. Yhä useampi toivoo kuolevansa omassa kodissaan.

− Auttamisesta ja läsnäolosta tulee hyvä mieli. Tämän tärkeämpää vapaaehtoistyötä ei juuri voi olla, Kokkonen vakuuttaa.

Saattohoitokoulutus syksyllä 2018

− Infotilaisuus su 9.9. noin klo 11.15 Kangasalan kirkossa. Ei ilmoittautumista.

− Koulutukseen ilmoittautuminen 3.−23.9. Tanja Lähteenmäelle, p. 040 3098181.

− Koulutuksen etukäteishaastattelut 3.10. ja 10.10.

− Koulutusillat terveyskeskuksessa ke 31.10., 7.11. ja 14.11. klo 18−20.30.

− Saattohoitotyötä tehdään oman aikataulun ja elämäntilanteen mukaan.

− Työstä ei saa palkkaa.

KUVATEKSTI:

Lähihoitaja Sirkka Pesonen (vas.), vapaaehtoinen Kaarina Kokkonen ja sairaalasielunhoidon pappi Elina Oksanen toivovat uusia saattohoidon vapaaehtoisia kaupunginsairaalaan. Kokkosen mukaan saattohoidossa ollaan hetki potilaan vierellä, ihmisenä rinnalla.