Uutislistaukseen

Hyssy ja Ihalainen: "Ei se juhla vaan ihmiset"

Seurakuntapastorit Marja Hyssy ja Marjo Ihalainen kiittävät hetkistä seurakuntalaisten kanssa.
Marjo Ihalainen ja Marja Hyssy (7)_L.jpg

Kangasalan seurakunnan pappien Marja ”Maija” Hyssyn ja Marjo Ihalaisen elämässä puhaltavat uudet tuulet. Vuodesta 2004 Kangasalla työskennellyt Hyssy jää eläkkeelle tänä kesänä, ja vuodesta 2011 työskennellyt Ihalainen siirtyy Anjalankosken seurakuntaan diakonian virkaan syyskuussa.

 

Kuinka päädyit papiksi Kangasalle?

Hyssy: Olen ollut 15-vuotiaasta asti mukana seurakunnassa muun muassa puheiden pitäjänä ja sielunhoitajana. Työskentelin kääntäjänä, kun kutsumus vei teologiseen tiedekuntaan neljäkymppisenä. Papin työn löysin täältä kotiseudultani.

Ihalainen: Valmistuin lukion jälkeen kutojaksi ja sen jälkeen diakoniksi. Teologian maisterin opinnot tein Helsingin yliopistossa. Ennen Kangasalle tuloa olin pappina Keuruulla ja lähetystyössä Botswanassa.

 

Mikä on ollut parasta Kangasalan seurakunnassa?

Hyssy: Seurakuntalaisten kohtaaminen erityisesti sielunhoitotilanteissa ja kuoleman koskettaessa. On ollut hienoa voida olla lähellä ja avuksi. Niissä tilanteissa ihminen on riisuttu, paljaimmillaan.

Ihalainen: Kastekeskustelut ovat olleet hienoja hetkiä. On ollut iso ilo, kun jotkut perheet ovat pyytäneet kastamaan toisenkin lapsensa, ja olen saanut olla mukana perheen tärkeissä hetkissä.

Hyssy: Ei se juhla ja ne tarjoilut vaan ihmiset. Luottamuksen saaminen, hetken vierellä kulkeminen ja kädestä pitäminen.

Ihalainen: Rippikoulutyössä on saanut olla intensiivisesti läsnä ja päästä syvälle nuorten maailmaan. Nuoret ovat avoimia ja haluavat jutella monesta asiasta.

Hyssy: Rippikoulussa näkyy, miten nuorten haasteet lisääntyvät. Osa nuorista on levottomia eivätkä he kunnioita aikuisia. Joillain voi jo olla rankka tausta. Nuoret kohtaavat väkivaltaa ja elävät keskellä materialismia ja ilmastonmuutosta. He osaavat myös kyseenalaistaa ja tiedostaa asioita.

 

Mitä annettavaa uskolla on 2010-luvun ihmiselle?

Hyssy: Usko tuo mielekkyyttä, tarkoitusta ja merkitystä elämään. Joskus ihmiseltä riisutaan kaikki ja hän kokee jäävänsä tyhjän päälle. Usko tuo yhteisöllisyyttä ja turvaa. Vaikeassa tilanteessa ei tarvita kuin pyyntö ylös: ”Jos olet olemassa, auta”.

Ihalainen: Usko voi olla oljenkorsi, jonka avulla pääsee eroon väärästä kaveriporukasta tai päihteistä. Uskon kautta voi saada uuden yhteisön seurakunnassa ja ilon elämään. Usko Jeesukseen vapauttaa ”itseensä käpertymisen” synnistä.

 

Miten kirkko voi?

Hyssy: Nykyisin tuntuu, että seurakunnankin on ostettava olemassaolonsa. On mentävä tapahtumiin ja näyttävä. Ihmisten miellyttäminen ei vie hyvään lopputulokseen. Tarvitaan ymmärrys siitä, että yksi sana tai teko voi muuttaa jonkun elämän. Aika muuttuu, mutta meillä on yhä sanomamme. On tuhannen taalan paikka kirkastaa sanomamme.

Ihalainen: Monissa maissa kirkolla ei ole varaa maksaa palkkaa papeille, ja toiminta on uskon ja seurakuntalaisten varassa. Meillä on kaikki taloudellisesti hyvin.

 

Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaan?

Hyssy: Teen valmiiksi väitöskirjani, jonka aiheena on Jumalakuva Jaakob-kertomuksissa psykologisesta näkökulmasta. Ehkä kirjoitan myös romaanin. Haluan käydä Lapissa.

Ihalainen: Papin ja diakonin työ on hyvin samanlaista. Odotan innolla uutta työtehtävääni. Haluaisin myös opiskella lisää. Muutan kotiseudulleni lähelle vanhempiani ja ystäviäni. Jään kaipaamaan Kangasalan upeaa luontoa, seurakuntalaisia, työkavereita ja ystäviäni.

Messu su 30.7. klo 10 Kangasalan kirkossa. Mukana Marja Hyssy ja Marjo Ihalainen. Hyssyn lähtösaarna. Kirkkokahvit kirkonkylän seurakuntatalossa. 

 

Hanna Parviainen

 

KUVA: Marja Hyssy (vas.) kurkistaa, mitä Marjo Ihalaisen kalenteri näyttää loppukesälle. Pastoreiden kalentereissa on Kangasalan seurakunnan osalta isompina merkintöinä lähinnä enää tämän viikon sunnuntain messu ennen heidän astumistaan uuteen elämänvaiheeseen.

Wed Jul 26 14:04:01 EEST 2017