”Perhekerhot ovat kultahippuja”

Parissa tunnissa ehtii virkistyä samassa elämänvaiheessa olevien seurasta, varhaiskasvatuksen ammattilaisten luovuudesta sekä ikään sopivista, hengellisistä eväistä.

Lastenohjaajat Seija Lohtander ja Helena Päivinen ovat hymyssä suin vastaanottamassa perhekerhoon tulevia Ruutanan uutuudenkarhean monitoimitalon C-ovella. Käytännöllisissä ja valoisissa tiloissa on ilo järjestää toimintaa sekä lapsille että heidän huoltajilleen. Parisen tuntia kestävä perhekerho alkaa osallistujien toiveiden mukaan kevyellä aamupalalla, jonka aikana aikuiset ja lapset voivat vapaasti jutella toistensa kanssa. Tällä kertaa pöytään on katettu monipuolisesti voileipäaineksia, vastapaistettuja minikarjalanpiirakoita, keksejä sekä mehua, kahvia ja teetä

– Voi kun kiva, että olet täällä ja nähdään! sanoo lämpimästi yksi äideistä, kun huomaa joukossa tutut kasvot.

Tarjoilun jälkeen hiljennytään yhdessä hartauteen, jossa jokainen pikkuinen vuorollaan – halutessaan – saa pientä tehtävää. Nyt puhutaan Raamatun enkeleistä, joille Jumala on antanut käskyn varjella meitä, missä ikinä kuljemmekin. Lapset muotoilevat lattialle narujen avulla enkelinsiivet sekä saavat hypisteltävikseen ja lennätettävikseen isoja, puhtaanvalkoisia höyheniä. Yhdessä lauletaan ja vähän rukoillaankin. Sitten avautuvat väliovet toiseen tilaan, moninaisten värikkäiden ja vapaiden askarteluiden paratiisiin.

Kristillinen sanoma keskiössä

Maria Kuntonen on tullut perhekerhoon Joonan ja Joelin kanssa. Pojat ovat syntyneet vuosina 2020 ja 2018. Jemina-esikoinen käy kristillistä koulua.

– Arvostan kovasti sitä, että seurakunta järjestää toimintaa, johon vanhempi voi tulla yhdessä lasten kanssa. Kun siellä vielä puhutaan Jeesuksestakin, koen, että perhekerho on ihan kultahippu!

Hyvää on myös se, että kotihoidossa olevat lapset pääsevät kerhossa opettelemaan sopivin annoksin  sosiaalisia taitoja ja ryhmässä olemista.

Myös Daniel Hämäläinen tuo mielellään lapsensa kerhoon, jossa kunnioitetaan kristillisiä arvoja.

– Itse olen käynyt Ruutanan perhekerhossa pari kertaa. Mukava olisi tavata siellä muitakin isiä.

Hänestä pikkulapsiperheen elämä on antoisaa, mutta myös raskasta. Hämäläisillä tiedetään omasta kokemuksesta koliikin ja korvatulehdusten piina, joka on jättänyt yöunet liian lyhyiksi.

– Käyn Anette-vaimoni kanssa myös seurakunnan pienpiirissä, solussa, jossa on onneksi saanut vertaistukea ihan lastenhoidonkin muodossa, Daniel kiittelee.

Kangasalan seurakunnan perhekerho kokoontuu säännöllisesti paitsi Ruutanassa myös Huutijärvellä, Kuhmalahdella, Sahalahdella, Suoramalla, Vatialassa ja Perhetalossa, kirkon viereisellä Tapulinmäellä.

– Perhekerhon tarkoitus on jakaa lapsille ja aikuisille kristillistä sanomaa, tukea vanhempia lasten kristillisessä kasvatuksessa sekä juurruttaa heidät kotiseurakuntaan. On myös tärkeää, että he voivat tutustua kerhossa toisiin, samassa elämäntilanteessa oleviin – ehkä ihan ystävystyäkin, summaa varhaiskasvatuksen esimies, Tiia Ritola.

Hän tietää, mistä puhuu:

– Kun oma jälkikasvuni oli taaperoiässä, Kangasalan seurakunnan perhekerho oli henkireikä. Siltä ajalta on jäänyt monta ystävää niin itselleni kuin lapselleni.

Teksti: Erja Taura-Jokinen