Näkymätön maailma

Tervetuloa kurkistamaan yliluonnolliseen maailmaan - taiteilijoiden luomista ikkunoista!

Näkymätön maailma on Kangasalan seurakunnan järjestämä taidenäyttely. Tällä sivulla pääset tutustumaan näyttelyn teoksiin ja taiteilijoihin, sekä tarinoihin teosten takana.

Fyysisesti teokset löytyvät osoitteessa Kuohunharjuntie 22, 36200 Kangasala. Siellä voit ihailla teoksia Seurakuntatoimiston näyteikkunan kokoisiksi suurennettuna. Valaistu näyteikkuna aukeaa pääkadulle päin, joten voit katsella näyttelyä silloin kun sinulle sopii - vaikkapa iltakävelyllä. Teokset ovat esillä yksitellen ja ne vaihtuvat kuukausittain vuoden 2022 ajan.

Näyttelyyn oli avoin teoshaku loppuvuodesta 2021. Teoksia saapui 72 eri puolilta Pirkanmaata ja Suomea. Raati oli positiivisesti yllättynyt teosten korkeasta tasosta.  Emme etsineet ”opettavaisia” teoksia, vaan taiteilijoilla on vapaus kuvata ihmisen suhdetta yliluonnolliseen siten, kuin he sen kokevat.

Mitä sinä ajattelet, kun mietit näkymätöntä maailmaa?

Kangasalan seurakunnan ja teokset valinneen raadin puolesta
toivotan sinulle antoisia hetkiä näyttelyn parissa!

Eveliina Sydänlähde
Vapaaehtoiskoordinaattori

Helmikuun kuva

Loulainin lintu (Chimborazon)

2019.  Tussimaalaus.
Alkuperäisen teoksen mitat: 35 x 45,5 cm

Se oli ainoastaan ensimmäinen lintu.
Nokka alas, sulat kiinni kehoon.
Niitä vain tipahteli.
Suora sukellus ja syvään päätyyn pudotus.
Turkoosia, sinistä ja loputtoman mustaa.

Teokseni lähtökohtana toimi lukemani artikkeli Chimborazon maakunnasta Ecuadorista. Joka vuosi paikkakunta on julmalla tavalla taianomaisen mysteerin keskiössä; yli lentävät muuttolinnut syöksyvät taivaalta paikalliseen turkoosin siniseen atolliin suoraan kuolemaansa. Tutkijat eivät ole löytäneet syytä lintujen joukkokuolemiin; he epäilevät voimakkaita tuulia ja lintujen saamaa lämpöshokkia vedestä.

Paikalliset ihmiset uskovat puolestaan veden vetovoiman olevan syy lintujen kuolemiin ja kunnioittavat joka vuosi perinteisin, uskonnollisin menoin lintuja uskoen niiden tuovan uhrautumisellaan sateita maakuntaan.

Loulainin lintu (Chimborazon) pohjautuu mystiikkaan; ihmisten tarpeeseen merkityksellistää yliluonnollinen. Antaa selittämättömälle selitys. Selitystä haetaan maailmankatsomuksesta riippuen joko tieteestä tai pyrkimällä luomaan kuolemalle syvemmän merkityksen kultainen kehys.

Mari Järventausta-Lindertz
Kuvataiteilija, Akaa.

Maaliskuun kuva

Kylä

Kollaasi.
Alkuperäisen teoksen mitat: 36cm x 31cm
Valokuva: Reetta Muranen

Kuvan kultainen kaari symbolisoi taivaan kantta, jonka alla enkeli suojelee kylää – kotia, myös luontoa.

Muutin Kangasalta minulle outoon kylään. Olin pohtinut elämänarvoja. Etsin luontoa puhtautta, hiljaisuutta - valoa vanhuuteen. Hoitaa puutarhaa, istuttaa puita ja kukkia. Puut, kukat, taivas - mihin ne katoavat?

Jokaisella on oma kylänsä ja omat arvonsa. Tämän kylän elämänarvot eivät täysin vastaa omiani. Olen tehnyt kylästä useita taideteoksia käsitelläkseni ison muutoksen käsittelemiä tunteita. Olen koulutukseltani myös taideterapeutti, joten tunteiden käsitteleminen taiteen kautta on minulle luontevaa.

Liisa Soini
Kuvataiteilija, Luopioinen

Huhtikuun kuva

Sovituksen äiti

2012. Öljyväri kankaalle.
Alkuperäisen teoksen mitat: 95cm x 135cm
Valokuva: Anne Tervahauta

Tässä työssä olen halunnut kuvata Mariaa, Jeesuksen äitiä Sanalle uskollisesti - niin, että luterilaisetkin kristityt voisivat katsoa sitä "turvallisesti". Taustalla on niin Marian Ilmestys Luukkaan evankeliumin ensimmäisestä luvusta - kuin myös Ilmestyskirjan luku 12 Ilmestyskirjan Madonnan monimerkityksellisyydestä.

Olennaista on myös vasemmalla kuvattuna oleva Paratiisista kartoitus - syy miksi tarvitsemme Vapahtajaa - ja Hänen äitiään. Jeesus on uusi Aadam - ja Maria uusi Eeva. Oikealla on kuvattuna Jeesuksen ristin Sovitus - ratkaisu syyllisyytemme ongelmaan.

Samalla kuva kertoo myös mm. parisuhteen usein kipeistäkin kysymyksistä ( vrt.vasen reuna).

Teos on osa Pelastusten maalausteni sarjaa kirjastani Pyhät kuvat- ikkunoita kirkkovuoteen/ Kirjapaja 2012.

Annukka Laine
Kuvataiteilija, Ylöjärvi

Toukokuun kuva

Häviävää

2021. Etsaus.
Valokuva teoksesta: Reetta Muranen

Teos kertoo kaipuusta ja ajattomasta rakkaudesta.Kuvasin teoksessani luonnon mystiikkaa ja luontoyhteyttä. Me kaikki olemme yhteydessä luontoon; ollen osa valtavaa verkostoa ja kokonaisuutta.

Prosessi kuitenkin vei minut huomaamattani surun käsittelyyn tuoden kaipuun takaisin pinnalle. Teen teokset flow -ajatuksella ja huomaamattani alitajuntani oli tehnyt teoksesta omansa. Siitä tuli kosketus äitiini, jonka menetin kolme vuotta sitten. Suru ja kaipuu sai selkeän muodon ikihonka -mekkoon pukeutuneessa karhuemossa. Tytöllä lamppu valaisee hänen tietään. Teoksessa tyttönä pidän karhua kädestä vielä hetken ennen kuin on päästettävä irti, sillä vääjäämätön on tullut huomaamatta väliimme. Katson sivuun, hieman ohitse, sillä on liian tuskallista katsoa aivan kohti.

Teoksesta oli tullut symbolistinen unenomainen tarina surun käsittelystä ja huomaamatta hyvin henkilökohtainen. Jopa niin paljon, että äitini läheinen työkaveri oli mennyt vielä uudestaan kesänäyttelyyn katsomaan teosta ja sanonut ystävälleen, että karhu on tosiaan kuin ilmetty äitini. Oli koskettavaa, että teos tavoitti samassa hengessä myös muut läheiset.

Marje Viitala
Kuvataiteilija, Tampere
https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/marje-viitalaLinkki avautuu uudessa välilehdessä
https://www.instagram.com/marje.viitala/Linkki avautuu uudessa välilehdessä

Kesäkuun kuva

Auttava käsi

Teoksessa on ikuistettu kahden eri maailmankatsomuksen omaavan ihmisen kohtaaminen, joka puhutteli molempia. Toisessa kädessä lukee latinaksi ”Kärsimyksen kautta helvettiin.” Toinen käsi ojennettiin pelastukseksi, sillä siinä lukee piiloviestinä Vapahtajan nimi.

Emmi Vuojolainen
Diakonissa, Ylöjärvi

Ps. Etkö löytänyt vapahtajan nimeä? Kuvittele suora vaakaviiva tekstin ylälaitaan ja alalaitaan. Sen jälkeen tatuointi alkaa muistuttaa riimukirjoituksen sijasta graffitia. 

Heinäkuun kuva

Yksi meistä

136cm x 123cm, sekatekniikka kierrätyspuulle, 2016

Maalauksella olen halunnut kuvata, sitä kuinka kuka tahansa meistä saattaa kohdata arvaamattomia vaaroja ja yhtä arvaamattomasti meitä saatetaan varjella. Tässä maalauksessa tiivistyy suhteeni maailmaan, karjalaisuuteen ja työskentelyyni kuvataiteilijana. En pärjää yksin, vaan olen yksi suuresta joukosta. Yksi meistä.

Maalauksessa hahmottuva vaate kuvaa pientä mekkoa, joka minulla oli päälläni 4-vuotiaana kun mummoni kanssa yritin pelastaa kanoja tulipalon keskeltä.  Mutta päädyin itse äitini pelastamaksi. Ymmärsin tapahtuneen vasta aikuisena kun sain mekon itselleni ja näin siinä suuren tulen polttaman reiän. Tuo tapahtuma on edelleenkin yksi elämäni merkittävimmistä ja muistuttaa siitä, etten ole yksin.

Teos on maalattu sekatekniikalla, jossa yhdistän neljä vanhaa tekniikkaa; muste, tempera, öljyväri ja öljypastelli. Maalauspohjana olen käyttänyt seinämää ns. laivalaatikosta, jolla on kuljetettu tavaraa laivassa Aasiasta Suomeen.

Leena Ristolainen
Kuvataiteilija, Helsinki

Elokuun kuva

Tien valvoja

Ajatus lähti siitä, että koska meitä autoilijoita valvotaan parkkipaikoilla, luulen tarkkailua suoritettavan myös tien päällä.

Toteutin kuvitelman kolmella vedoslaatalla fotogravyyri-työnä, grafiikan vedoksena. Lähtökohtana oli tomeran naisen valokuva viime vuosisadan alusta. Lisäsin syksyisen paljaan tiemaisemakuvan ja lehtien varjokuvan.

Mareetta Muranen
Kangasala

Syyskuun kuva

Klassikoista

tekniikka öljy kankaalle
koko 124 x 124 cm
vuosi 2016

Öljyvärimaalaukseni Klassikoista on eräänlainen tilannekuvaus, jossa miesjoukko syventyy tärkeältä vaikuttaviin kirjoituksiin. Tyyliltään ja esitystavaltaan teos leikittelee kristillisen maalaustaiteen profeetta- tai patriarkkakuvastolla. Harmoniaa rikkoo moderni kahvinkeitin ja kertakäyttömukit.

Toisistaan poikkeavien elementtien rinnastaminen on vanha konsti, jonka avulla on mahdollista viedä maalauksen tunnelmaa outoon suuntaan. Teoksessani olen pyrkinyt juuri tähän. Omat lyhyeksi jääneet teologian opintoni täyttyivät aikoinaan mm. huumorista, itseironiasta ja kyvyttömyydestä sisäistää yksinkertaisiakin asioita. Kokemuksesta omasta vajavaisuudesta.

Myös historiallinen kristillinen taide kuvaa totuuden äärellä olemisen usein kilvoittelun ja totisuuden kautta. Lopputulema on inhimillinen ja samaistuttava, omaa aikaansa heijasteleva. Klassikoista on ontuva yritys tulkita ihmistä suurempaa totuutta ja keventää vakavahenkisyyttä.

Erno Peltonen
Kuvataitelija, Tampere

Lokakuun kuva

Siipi

Kuva on osa kuvakokonaisuutta, jonka olen tehnyt albumin kansitaiteeksi. Teemoina kuvissa ovat läheisen kuoleman jälkeiset tuntemukset ja niiden käsitteleminen. Taiteilijana tyylini on tehdä moniulotteisia ja -tulkinnallisia kuvia. Pyrin jättämään tulkinnan katsojalle, koska kuviani voi yleensä tulkita monella eri tavalla.

Lauri Kovero
Muusikko, valokuvaaja, ravintolapäällikkö
Tampere

Marraskuun kuva

Puisto

Öljyvärimaalaus kankaalle
Valokuva teoksesta: Reetta Muranen

Yön varjot kaikkoavat puiston yltä. Aamun kajastus ahmii pimeyden kasvattaman pelon. Lehdettömissä oksistoissa roikkuu marraskuun kuolema ja puiston penkiltä on ikään kuin juuri joku poistunut ja jättänyt taakseen usvan, joka vaitonaisena aurana asettuu maahan pudonneille lehdille päivälevolle herätäkseen taas varjojen pidentyessä tanssimaan valssia demonien kanssa.

Hiljaisuus vangitsee. Aivan kuin joku mystinen näytelmä olisi juuri alkamassa. Lopulta kultakruunuinen aurinko nostaa päätään ja astuu näyttämölle, ottaa itseoikeutetusti pääosan päivän tapahtumiin, leikkii näkyvää tai näkymätöntä piiloutuessaan pilven taakse kuin esiripun, mutta hehkuu sielläkin valoa helpotukseksi pelokkaalle yleisölle. Yleisönä olen vain minä, yksin tässä oudossa maisemassa. Pitäisi uskaltaa kulkea tuon puun ohitse ja kohdata kaikki se, mikä on piiloutuneena sen taakse, koskettaa penkkiä ja sen aamukasteista pintaa.

Tämä teos kävi pitkän syntyprosessin, ennen kuin sai lopullisen muotonsa. Alkuun taulussa kulki viikatemies puiston varjoja pitkin, lehdetön puu työnsi vahvat oksansa kuvaan vasta vuosien jälkeen pohjustuksesta. Tämä työ ikään kuin eli ja kuoli yhtä aikaa, värit saivat voimansa vähitellen.

Erkki Keihäs
Kuvataiteilija, Kangasala

Joulukuun kuva

Maria ja Poika

3D-kynä
Valokuva teoksesta: Reetta Muranen

Itse olen tutkinut omaa suhdettani henkisyyteen ja hengellisyyteen tekemällä kuvia enkeleistä sekä ihmisistä henkisinä muotokuvina. Perinteisestä kristillisestä kuvastosta minua on kiehtonut suojelusenkelin käsite samoin enkelihierarkiat. Jo varhainen kirkko esitti käsityksen enkeleiden arvoluoksita, jotka perustuvat näiden tehtäviin ja myös siihen miten lähellä jumalaa näiden katsotaan olevan. Näen, että ihmisen kyky kohota henkisiltä ominaisuuksiltaan voisi eräällä tapaa olla rinnastettavissa tähän hierarkiaan.

Nyt esillä oleva teos on tehty alkuaan 3D kynällä piirtäen. Oli suuri ilo ja innostuksen lähde kun löysin 3D -kynän. Se suo mahdollisuuden ilmaista hyvin keveällä tavalla ilmiöitä ja tuntoja, joille on vaikea löytää konkreettista olomuotoa. Tässä työssä käytetty filamentti on valmistettu maitoproteiinista.

Anitta Toivio
Kuvataiteilija, Sahalahti

Tammikuun kuva

Jokaisella on enkelinsä

Pastellityö vuodelta 1997

Kun maalasin tämän taulun, kolme lastani olivat pieniä. Silloin usein mietin, miten pystyisin suojelemaan heitä elämän ja maailman tuulissa. Taulussa enkeli on pienen pupun suojelija. Tämä työni merkitsee minulle toivoa, lohtua ja rakkaita muistoja.

Tyylini on herkkä ja satumainen, nykyään maalaan enemmän akvarellitöitä. Moneen tauluun kuuluu runo, niin kuin tähänkin.

Kangasala on ollut rakas kotikuntani koko elämäni. Synnyin vuonna 1962 isoon perheeseen. Ammatiltani olen fysioterapeutti. Olen aina harrastanut piirtämistä, maalaamista ja tekstausta. Harrastuksestani saan voimaa ja pääsen satumaailmaan. Toivottavasti ilahdutan myös muita.

Tässä taulussa katsoja tarkkailee metsän tapahtumia ja pääsee todistamaan näkymätöntä ihmettä, josta on tullut hetkeksi näkyvä, jättäen rakkauden jäljen sydämeen. Ajatus, että jokaisella on enkelinsä lohduttaa etenkin, kun joutuu olemaan erossa rakkaistaan. Viime ajat ovat olleet monelle raskaita juuri tämän vuoksi. Enkelin suojelua ja lohtua voimme toivoa itselle ja läheisille, tämä helpottaa myös ikävää. Tässä taulussa on onnellinen ja toiveikas sanoma luonnon ja toistemme välittämisestä sekä enkelin näkymättömästä suojelusta.

Marja-Riitta Nurminen (Maru)
Taiteilija, fysioterapeutti
Kangasala, Liuksiala

 

Jokaisella on enkelinsä, pupullakin.

Se tapahtui metsässä tähtitaivaan alla,

kun pieni pupu pakeni kettua hädissään.

Oli murhetta täynnä koko metsä.

Putosi tähti, teki tulikaaren taivaalle.

Rakkauden ja rauhan tunsivat eläimet sydämessään.

Löysi enkeli pupun ja suojaansa otti, kantoi turvaan emolleen.

Vierekkäin istuivat puput ja ketut, ilmassa väreili rakkaus.

Kunpa näin voisi jatkuakin.

Enkeli lähti taivaaseen ja palasi metsä ennalleen.

Siitä hetkestä sydämeen sai rakkauden jäljen jokainen.