Kärsimys kysyy kuuntelijaa

Taysissa sairaalapappina toimiva Eija Kasari kertoo, että koronakriisi näkyy Tays keskussairaalassa monenlaisena valmistautumisena ja muutoksina.
-    Käytävillä on tavallista hiljaisempaa. Sairaalapappikaan ei voi tavalliseen tapaan kierrellä osastoilla, vaan tapaa potilaita, omaisia ja henkilökuntaa tarpeen mukaan. Keskusteluja käydään paljon myös puhelimitse. Henkilökunnan jaksamisen tukeminen on nyt tärkeää.
Eija Kasari totea, että potilaat ja heidän läheisensä toivovat keskustelua monissa tilanteissa.
-    Tilanteet kattavat koko ihmisen elinkaaren. Kun sairaus tai muu elämänkriisi on pysäyttänyt elämän, nousee tarve jakaa tilanteen nostamia kysymyksiä ja tunteita vaitiolovelvollisen kuuntelijan kanssa. On tärkeää, että on joku, joka kestää olla rinnalla ahdistumatta. Joskus keskustelu on enemmän kriisiapua ja käytännön asioissa auttamista, joskus henkistä ja hengellistä tukea.
Kasari sanoo, että sairasvuoteella monella on aikaa miettiä elettyä elämää. Sairastuminen voi herättää paljon miksi-kysymyksiä, joita on tarve jakaa.
-    Kärsimys on laaja käsite ja sillä on ihmiselämässä monta muotoa. Kukaan meistä ei jää kärsimyksestä osattomaksi. 
Eija Kasari toteaa, että toisen kärsimystä ei voi ottaa pois, kärsimyksen äärelle voi vain yhdessä asettua.
-    Suostua kärsimyksen myötätuntoiseen kohtaamiseen toisen sisäiseen maailmaan eläytyen ja kärsimyksen aiheuttamien tunteiden vastaanottamiseen. Näin kärsimyksen kokemus voi lieventyä tai muuttua siedettäväksi.

Toivon näköalan löytyminen

on tärkeää

Miten sitten henkiseen tai hengelliseen tuskaan löytyy helpotusta?
-    Henkinen tuska helpottuu sitä kautta, kun miksi-kysymys muuttuu muotoon ”Mitä tämä minulle merkitsee?”. Omakohtainen löytäminen johdattaa eteenpäin: mistä löytyy toivo ja elämän perusta.
Kärsimyksen ongelmaan ei Kasarin mukaan ole yleistä vastausta, vaan jokainen joutuu etsimään oman vastauksensa.
-    Toivon näköalan löytyminen ja vahvistaminen on kärsimyksen äärellä tärkeää.
Kasari toteaa, että toivon näköalaa etsitään yhdessä ihmisen vakaumusta kunnioittaen.
-    Kristittyjen kanssa voi yhdessä etsiä Jumalan armoa, rukoilla tai luottaa esirukousten voimaan, turvautua Jumalan sanaan ja ehtoollisen sakramenttiin. ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon” – näin meille luvataan.
Myös yksinäisyys luo kärsimystä. Eija Kasari kertoo, että toisinaan on potilaita, joilla ei ole ketään läheisiä. Hoitajat ovat potilaita lähinnä, mutta joskus myös sairaalapappi pyydetään rinnalla kulkijaksi.
-    Toisen ihmisen tunteiden empaattinen kuuntelu ja niiden todesta ottaminen antavat hänelle kokemuksen, että joku on hänen kanssaan hänen ahdistuksessaan. Tämä vähentää yksinäisyyden tunnetta.

Hiljaisuudessa nousee

esiin kysymyksiä

Yksinelävien kanssa töitä tekevä pastori Teemu Salminen kertoo, että koronaepidemia on ollut vahvasti puheissa nettitapaamisissa.
-    Esimerkiksi se mietityttää, kuka hoitaa yksineläjän apteekki- ja kauppa-asiat. On pohdittu talouteen tulevia vaikutuksia. Päivystävässä puhelimessa ytimessä on sosiaalisen rajoittumisen tuoma kokemus omasta elämästä, sen merkityksellisyydestä ja jopa tarpeellisuudesta.
Salminen toteaa, että hiljaa itsekseen ollessa nousee esiin kysymys siitä, kuka minä olen, mikä on elämäni merkitys tai tarkoitus tai kuka minua kaipaa.
Teemu Salminen muistuttaa, että yksinäisyyden kokemus ei välttämättä liity yksinelämiseen.
-    Joissakin parisuhteissa ja perheissäkin voidaan kokea paljon syvempää yksinäisyyttä. Yksinäisyydestä kärsivät monenlaiset ja eri elämänvaiheissa olevat ihmiset. Kun sukupolvet ovat hajaantuneet eri puolille maata, on ikäihmisten yksinäisyys iso haaste.
Ikäihmisten yksinäisyys korostuu Salmisen mukaan korona-aikaan, kun yhteydenpito on virtuaalikohtaamisten varassa ja ikäihmisille netin tai mobiililaitteen käyttö voi olla haastavaa.
-    Yksinäisyyttä on vahvasti mielenterveytensä kanssa kipuilevien keskuudessa. Voi olla haastavaa liittyä sosiaalisesti ryhmään tai toiseen ihmiseen. Yksinäisyyden kärsimyksellä on moninaiset kasvot.
Monen yksineläjän kokemus on Salmisen mukaan, että seurakuntien toiminta on lapsiperhe- tai parisuhdepainotteista – tai sitten ikäihmisten vakiintuneita toimintapiirejä.
Teemu Salminen kuitenkin toteaa, että sinkuille on apua ja tukea seurakunnassa tarjolla silloinkin, kun yksinäisyys kalvaa.
-    Kyse on enemmän siitä, että kysyntä ja tarjonta kohtaisivat ajankohtaisella tavalla ja innostavasti.

Avoimin katsein

Yksinäisyyden avuksi Teemu Salminen rohkaisee meitä kaikkia olemaan avoimin katsein kohtaamassa vastaantulijoita.
-    Kun kohottaa katseensa kännykän silmäilystä vastaantulevan silmiin ja hymyilee, tekee toisen näkyväksi – edes hetkeksi – ja se voi olla yksinäisyydestä kärsivälle juuri se toivon valontuike, joka rohkaisee jatkamaan sen päivän verran.
Yksinäisyyteen liittyy Salmisen mukaan kysymys siitä, kuka ymmärtää tai tuntee minut. 
-    Meissä on itsellemmekin tuntemattomia olemisen ja persoonan syvyyksiä, varjoja ja katveita, joita ei ehkä itse ole koskaan itsessään tutkinut. Mitä enemmän tunnemme itseämme ja oman olemassaolomme perustaa, sen paremmin olemme sinut niin suhteessa itseemme kuin lähimmäisiimme.
-    Ajattelen, että yksinelämisen ja yksinäisyyden kanssa voi tulla sinummaksi, kun on tehnyt matkaa omaan itseensä.

Tupu Sammaljärvi
tiedottaja